Nisäkkäiden nimet suomen kielessä

Olli Salmi
[8.4.2013] (ensimmäinen versio 2.8.2009)

Vastustan tällä sivulla joitakin nisäkkäiden nimistötoimikunnan ehdotuksia. Virallinen ehdotus on pitkä ja alla oleva lista perustuu etupäässä lehtikirjoituksiin, joista löytyy runsaastikin ihmeteltävää. Sivu on keskeneräinen ja sen kehittelyä jatketaan ajan salliessa ja motivaation tullessa. Ehdotuksen vastustus tuntuu kuitenkin olevan turhaa, sillä uusia nimiä on jo kauan käytetty, ikävä kyllä.

Toimikunnan mietintö on Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilla:
http://www.fmnh.helsinki.fi/luonto/nimet/nisakkaat/
Sivulta löytyy myös linkki Suomen kielen lautakunnan lausuntoon, jonka kanssa olen lähes täysin samaa mieltä.

Toimikunnan lähtökohtana on, että suomenkieliset nimet eivät tarpeeksi selvästi tuo esille nisäkkäiden sukulaisuussuhteita. Tämä peruste vakiintuneiden nimien muuttamiseen on väärä, sillä onhan eläimillä tieteelliset nimet, jotka on luotu nimenomaan sukulaisuussuhteiden esittämiseksi. Eihän virtahepokaan ole hepo eikä krokotiili tiili. Ja entäs hämähäkki ja hepokatti? Puutiainen? Vesilisko? Onneksi fregattilintu näyttää pysyneen fregattilintuna, mutta hämmästelin juuri äskettäin, kun minulle selvisi, että viiksitimali on partatiainen eikä mikään kirjava kaukomaiden lintu. Yleiskielisinä nimityksinä ovat parempia vakiintuneet nimet, sillä suuren mittakaavan muutos aiheuttaa enemmän sekaannusta kuin hyötyä, sillä kaikki vanhat kirjat ovat käyttökelvottomia. Jos on tarpeen ilmaista eläinten sukulaisuussuhteet yleiskielisissä nimissä, aasikin pitää muuttaa, sillä siitä ei sukulaisuus käy ilmi. Asiantuntijat voivat joka tapauksessa käyttää tieteellisiä nimiä tai niiden väännöksiä.

Toimikunta ehdottaa myös, että pienet hirvieläimet erotetaan isoista ja niitä kutsutaan kauriiksi, mikä on  täysin harhaanjohtavaa sukulaisuussuhteiden kannalta, sillä kaurishan tarkoittaa urosvuohta. Oletan tähän olevan syynä asiantuntijan kiusaantuminen siitä, että alueilla, joissa ei metsäpeuroja ole, amerikkalaista vieraslajia valkohäntäpeuraa kutsutaan vain peuraksi. Tästä isänmaallisesta syystä myllerretään koko nimistö uuteen uskoon ja hylätään vakiintuneet, jo Lönnrotin sanakirjassa esiintyneet nimet uusiin. Tuntuu omituiselta siirtää hirvieläimet suomen kielessä vuohieläimiksi, täyteissarviset onttosarvisiksi.

Tieteellisten nimien muodostuksesta on selvät säännöt. Periaatteena on, että ensin annettu nimi on oikea. Nimet muuttuvat, kun saadaan uutta tietoa sukulaisuussuhteista. Pitääkö tavallisen kansalaisenkin nyt seurata tarkasti taksonomian kehitystä, jotta voisi käyttää eläinten nimiä oikein?

Toimikunta on myös keksinyt eksoottisille eläimille nimiä tyhjästä, esim. ronkko ja pusselit. Nämä eivät tunnu vakavilta esityksiltä, sillä niistä on hyvin helppo laskea leikkiä. Tällaisia sanoja on suomeen yritetty istuttaa aiemminkin, esim hyrysysy ‘auto’. Harvat ovat menestyneet, sillä tällaiset sanat syntyvät, ja tehtyinä ne kuulostavat hassuilta. Suomenkielen lautakunta mainitsee useita tällaisia lausunnossaan. Olisi auttanut asiaa, jos toimikunnassa olisi ollut kielen asiantuntijoita mukana.

Monet ehdotukset tekevät muiden eurooppalaisten kielten nimitykset käsittämättömiksi. Ne olisi kaikki pitänyt ottaa huomioon. Suomalaiset eksoottisten nisäkkäiden nimet ovat luultavasti etupäässä ruotsalaisten ja saksalaisten kirjojen käännöksistä peräisin, niin kuin luonnollista on. Nyt meidät revitään tästä kulttuuriperinnöstä irti.

Metsästys ja Kalastus -lehden pääkirjoituksessa asia on sanottu selvästi ja kauniisti (n:o 10, lokakuu 2008):
”Tunnetuilla eläinlajeilla on tieteellinen nimi. Se on latinaa ja määrittää eläimen sijaintia lajikirjossa. Sen pitäisi eläintieteilijöille riittää. Se on tehty heitä varten. Jokaisessa elävässä kielessä eläinten nimet ovat muokkautuneet erilaisin tavoin. Monesti nimien historiakin tunnetaan. Se ei ole eläintiedettä vaan kulttuuria, historiaa ja kielitiedettä. Jokaisella vanhalla nimellä on oma arvonsa. Kyllä vanhat ja vakiintuneet nimet olisi jätettävä rauhaan. Se on perusta, jolle rakennetaan eläinten tuntemusta tulevaisuudessakin.”

Lehti muistuttaa myös, että riistaeläinten vakiintuneet nimet löytyvät metsästyslaista.

Tavalliselle kansalle ei ole tärkeää taksonomia. Tätä kuvaa edesmenneen kouluneuvoksen Erkki Lahdeksen lausahdus. Hän kertoi koulujen tarkastajana kuulleensa eräällä tunnilla suureksi hämmästyksekseen, että hämähäkki ei olekaan hyönteinen. ”Tietysti ihmiset, jotka elävät elämäänsä luullen, että hämähäkki on hyönteinen, elävät väärin. Olisi kuitenkin syytä harkita, mikä on niin tärkeää, että se kannattaa opettaa koulussa.”

kauris: Nimistötoimikunta haluaa, että pienistä hirvieläimistä (ruotsiksi hjort) käytettäisiin nimitystä kauris. Tämä ei kuitenkaan käy, sillä kaikkien hakuteosten mukaan kauris-sanan merkitys on ’urosvuohi, pukki’. Se on germaanisista kielistä lainattu sana (muinaisislannin hafr), viroksi kaber, sukua latinan sanalle capra ’vuohi’. Melan kirjassa ”Koulun eläinoppi” (1909) koko suvun nimi on kauris ja siihen kuuluu myös kesy kauris eli vuohi. Myös tähtikuvion nimessä alkukielinen merkitys on ’pukki’. Vuorikauris (Lönnrotin tuntema termi) on kauris, siis kuuluu sukuun Capra, mutta valkohäntäpeura l. virginianhirvi ei. Metsäkauriin yleistyttyä Suomessa on siitä ruvettu käyttämään lyhennystä kauris. Sen laajentaminen muihin hirvieläimiin pampahirvestä myskihirveen ja kuusipeuraan koskee ainakin 27:ää lajia. [Muutettu 2.10.2009]
metsäkauris: hirvieläin, tieteelliseltä nimeltään Capreolus capreolus, joka johtuu latinan sanasta caper ’pukki’ tai capra ’vuohi’ ja tarkoittaa ’pikku pukki’, metsäkaurishan on vuohen kokoinen eläin. Samaa metaforaa käyttää viro sanassa metskits, mutta se ei sovellu yleistettäväksi isompiin hirvieläimiin.
valkohäntäkauris: valkohäntäpeura l. laukonperura l. virginianpeura l. virginianhirvi. I. K. Inha käyttää mainiossa Ernest Thompson Setonin kirjan ”Kaksi partiopoikaa” käännöksessä (v. 1917) valkohäntäpeurasta sanoja hirvas ja sarvas. Jälkimmäinen on Lönnrotin mukaan leikkaamaton poro, vaikka lienee suora laina saamen kielen sanasta sarvas ’hirvas, leikkaamaton urosporo’. Uudistetussa Setonin teoksen käännöksessä (3. painos v. 1957) puhutaan hirvestä. Ks. kauris.
isokauris: saksanhirvi l. jalohirvi. Saksanhirvellä ei ole kuulemma mitään tekemistä Saksan kanssa, vaikka Saksa on meitä lähin maa (kulttuurin tai maantieteen puolesta), jossa niitä varsinaisesti on. Saksanhirvellä on ainakin yhtä paljon tekemistä Saksan kanssa kuin saksanpähkinällä. Haluaisiko toimikunta syödä isoapähkinää? Syksyllä 2008 tuli kaksi Avara Luonto -ohjelmaa, jossa saksanhirvestä käytettiin olematonta termiä isopeura. Tämä on esimerkki nimenmuutosten tuottamista sekaannuksista. Hirvi on perinteisesti ruotsin sanojen hjort ja älg käännös ja toimikunta ehdottaa nyt tähän vanhaan perinteeseen muutosta.
vuorivuohi: alppikauris. Kauriin protoyyppi. Jo Lönnrot tuntee nimen vuorikauris Ibex capran nimityksenä. Ei ole mitään
syytä muuttaa vakiintuneita nimiä. Tämän sanan kohdalla olen eri mieltä kuin Suomen kielen lautakunta.
täpläkauris: kuusipeura. Eläin ei liity kummemmin kuuseen, siitä nimenmuutos. Kuitenkin jo Lönnrotin sanakirja tuntee sanan kuusipeura. Millä vallalla nimistötoimikunta asettuu Lönnrotin yläpuolelle ja korvaa täysin vakiintuneen termin olemattomilla perusteilla? Lönnrot mainitsee myös käytöstä pois jääneen sanan hirvipeura.
myskikauris: myskihirvi. Kuuluu hirvieläimiin eikä siis ole kauris.
seireenieläin: sireenieläin, merilehmän sukuinen eläin. Turha muutos, mutta vähiten turha.
mykrä: maamyyräsopulit. Murremuoto sanasta myyrä, mikä aiheuttaa sekaannusta. Tällä perusteella olisi metsäpeuraa voitu ruveta kutsumaan karjalaisella murremuodolla petra.
kontiainen: maamyyrä. Olen ollut käsityksessä, että tämä sana tulee maamyyrän murteellisesta nimityksestä, mutta olen näköjään erehtynyt, sillä Suomen murteiden sanakirja tuntee sanan kontiainen vain kuvaavana nimityksenä 1) hyönteisistä, kovakuoriaisista, toukohärästä tms. kovakuoriaisesta, 2) kömpelöstä, kankeasta. Mistähän sana sitten on keksitty? Karjalassa maamyyrä on muakondie, muakondieńe tai mygry (maakontio, maakontioinen, myyrä l. mykrä). Luulisi nimistökomitean tarkistavan sanakirjat. Siitä tulee kuitenkin maanmyyrän nimitys, jotteivät tietämättömät sekoittaisi jyrsijöitä ja hyönteissyöjiä ja tulisi näin ollen elämään väärin.
amerikanmajava: kanadanmajava. Turha muutos. Pitää aina jostain tarkistaa, mikä se taas on. Tarkalleen ottaenhan eläin on pohjoisamerikanmajava, sillä Tulimaahan istutettua populaatiota ei varmaan tarvitse ottaa huomioon.
nutria: rämemajava, eteläamerikkalainen jyrsijä. Espanjan sana nutria on ’saukko’, latinan lutra-sanasta. Onko taksonomisesti oikein kutsua jyrsijää saukoksi?
supi: pesukarhu l. supi. Toimikunta ehdottaa tätä ainoaksi nimitykseksi. Oletettavasti syynä on vaara, että tietämättömät luulisivat eläintä karhun sukulaiseksi. Karhu esiintyy kuitenkin tämän eläimessä myös lähimmissä Euroopan kielissä: tvättbjörn, Waschbär, miksi ei siis suomessa? ’Karhu’ nimen osana kuvastanee eläimen karvaisuutta ja ruumiinrakenteen karhumaisuutta (vrt. muurahaiskarhu). Sana supi, ruotsiksi sjubb, saksaksi Schupp, on lainattu algonkinkielistä, ja sitä käytetään lähinnä turkiksesta, esim. supinnahkaturkki. Pehr Kalmin aikana Pohjois-Amerikan ruotsalaiset käyttivät hollannin kautta paikallisista kielistä lainattua sanaa häspan. Supi ei ilmaise sukulaisuussuhteita eikä edes otuksen karvaisuutta. Suomessa supi on kansanomaisesti supikoiran nimitys, mikä aiheuttaa sekaannusta. Ks. muurahaiskarhu.
skunkki: haisunäätä. Vanha nimitys on erinomainen, vakiintunut ja luullakseni yleisempi kuin skunkki. Stinktier. Pehr Kalmin aikana (Resa till Norra Amerika) Delawaren ruotsalaiset käyttivät hajun takia termiä fiskatta, mutta epäilen tätä painetun laitoksen (1919) toimittajan lukuvirheeksi, sillä Pennsylvanian saksalaisten käyttämä sana on Pisskatze, Bisskatze.
villikissa: metsäkissa. Turha muutos. Pitää aina jostain tarkistaa, mikä se taas on. Perinteisesti villikissa on tarkoittanut villiintynyttä tai kesyttämätöntä kissaa tai kissalajia.
japaninkauris: japaninhirvi. Ks. kauris.
jurumi: muurahaiskarhu. Jurumi on eteläamerikkalaisista kielistä lainattu termi, espanjassa yurumí, joka esiintyy myös suomalaisissa hakuteoksissa. Ikävä kyllä siitä ei käy ilmi, millainen eläin on. Sanasta muurahaiskarhu selviää, että eläin syö muurahaisia ja on karvainen kuin karhu. Saksassa Ameisenbär, joten ehdotettu nimi ei auta saksalaisin teoksiin tutustuttaessa. Ks. supi.
beluga: Maitovalas. ’Maito’ ilmaise eläimen värin, samoin kuin venäjän beluga<belyj ’valkoinen’. Beluga on suomenkieliselle merkitykseltään epäselvä. Olen kuullut ihmetellyn, miksi valaan nimeksi tulee kaviaarin nimitys. Se ei tee selväksi eläimen taksonomista asemaa eikä edes muita ominaisuuksia.
kirjokuonodelfiini: valkokuonodelfiini. Muutos ei liittyne taksonomiaan ja on turha.
termiittikaivaja: maasika. Sana on ensinnäkin väärin muodostettu, sen pitäisi olla termiitinkaivaja (vrt. haudankaivaja, leijonankesyttäjä). Toiseksikin sen voi sekoittaa vaikkapa muurahaiskarhuun tai muurahaiskäpyyn. Vakiintunut nimitys on suora käännös afrikaansin (Etelä-Afrikan hollannin) sanasta aardvark. Tämän sanan käännös on kelvannut saksassa (Erdferkel) ja ruotsissa (jordsvin), miksi siis ei meillä? Eläimen kuonohan muistuttaa sian kärsää. Termiittikaivaja ei ilmaise sukulaisuussuhteita.
isolenkko: isolentäväkoira. Sana ei ilmaise sukulaisuussuhteita, ei edes että otus on lepakko, eikä edes sen ulkonäköä. Se on oletettavasti lyhennys. Tällaisia eläinten nimiä ei ole ennen ollut. Aikaisemmin käytettiin myös nimeä kalongi l. malaijilainen lentävä koira. Saksaksi Kalong.  [Muutettu 18.4.2010]
ronkot: koirankuonolepakot. Sana ei ilmaise sukulaisuussuhteita, ei edes että otus on lepakko, eikä edes sen ulkonäköä. Eikä sitä, että kyseessä on eläin.
tikutakut: maaoravat. Tämä ei vaikuta vakavasti tehdyltä ehdotukselta. Samalla perusteella voisi norsut nimittää dumboiksi, valkohäntäpeurat bambeiksi, kanit rumpaleiksi, hevoset helunaksi ja ankanpojat tupuhupulupuiksi. Tikutaku ei ilmaise sukulaisuussuhdetta eikä ulkonäköä tai muuta olemusta. Maaorava ilmaisee elinympäristön, ulkonäön ja sukulaisuussuhteen. Ehkä tämä on taktinen harhautus, jotta peurat saadaan muutetuksi kauriiksi. Vain siperianmaaorava näkyy säilyneen maaoravana, ehkä vahingossa.
myllikkäät: juurirotat. Ei sano mitään. Myllyissä myllääviä olentoja, kenties.
elandi: hirviantilooppi. Hollannissa eland tarkoittaa saksanhirveä ja Etelä-Afrikkaan muuttaneet hollantilaiset käyttivät sitä saksanhirveä muistuttaneesta paikallisesta eläimestä. Elandi ei ilmaise sukulaisuussuhteita eikä edes otuksen ulkonäköä.
puikkijat: sukeltaja-antiloopit. Vanha nimitys tulee on afrikaansin sanasta duiker ’sukeltaja’ (vrt. dykare), sillä eläin ikäänkuin sukeltaa aluskasvillisuuteen. Ei syytä muuttaa.
khiru: tiibetinantilooppi, otus jonka aluskarvasta tehdään satumaisen ohuita huiveja. Sen saamiseksi ei kerätä pensaisiin tarttuneita villatuppoja vaan tapetaan eläimiä, helpoiten maastoautosta konepistoolilla. Englanniksi chiru, saksaksi Tschiru tai mongolin mukaan orongo, jota Sven Hedin käytti, venäjäksi tširu tai orongo, joista suomeen tietysti pitäisi tulla  tširu tai orongo, mutta tiibetinantiloppi sanoisi maallikolle enemmän. Lähdeteoksissa ei selitetä sanan chiru alkuperää, mutta Tiibetin gcig-ru (luetaan tširu) ’yksi sarvi’ on todennäköinen lähde. Tämän eläimen normaali nimitys tiibetin kielessä on kuitenkin gtsod (luetaan tsöö tai tsö). [Muutettu 2.10.2009]
pikkukarhu: malaijikarhu. Ehdotettu nimi ei ole sovelias, sillä se voi tarkoittaa mitä tahansa pientä karhua. Malaiji tarkoittaa ihmistä, Malaija taas osaa Malaijien saaristosta, joten olisin tyytyväisin termiin malaijilainen karhu (Maapallon eläinkuvasto 1950). Ikävä kyllä suomessa on muista kielistä tuntematon suositus, että lajien nimet ovat aina yksi yhteenkirjoitettu sana.  [Muutettu 2.10.2009]
kvolli: pussinäätä, pussikissa. Kvolli ei ilmaise sukulaisuussuhteita, ei levinneisyysaluetta, ei käyttäytymistä eikä edes otuksen ulkonäköä. Sana pätee kvokkiin ja burriin.
kolokolo: pussirotta. Ei ilmaise sukulaisuussuhteita, ei levinneisyysaluetta, ei käyttäytymistä eikä edes otuksen ulkonäköä.
pusselit: pussimäyrät. Ei ilmaise sukulaisuussuhteita, ei levinneisyysaluetta, ei käyttäytymistä eikä edes ulkonäköä eikä sitä, että kyseessä on pussieläin.
vallabi: kalliokenguru. Tätä nimitystä ihmettelivät keväällä biologian opettajat. Se selviää vain englantia taitavalle.
supiainen: luulisi näiden olevan jotain pesukarhun sukulaisia, vaikka supi tai supihiiri tunnetaan päästäisen nimityksenä joissain suomen murteissa. [Muutettu 12.9.2011]
kiipijäinen: Ei ole puukiipijän sukuinen lintu vaan hiiripäästäinen.
stellerindugongi: stellerinmerilehmä: sjöko, Seekuh, sea cow. Ei syytä muuttaa. Dugong tulee malaijin sanasta duyung.
isohylje 1: merileijona. Olisi edes korvahylje. Meikäläinen vakiintunut sana tulee muista eurooppalaisista kielistä, ei välttämättä englannista, niin kuin toimikunta katsoo. Seelöwe, sjölejon.
isohylje 2: merinorsu. See-elefant, sjöelefant. Taas vakiintunut nimi vaihdetaan tylsään uuteen nimeen. Norsuun vertaaminen käy muissa kielissä, miksei suomessa? Sitä paitsi sanat mursu ja norsu ovat molemmat peräisin venäjän sanasta morža ‘mursu’. [Muutettu 2.10.2009]
beringinhylje: merikarhu, turkishylje. Vanha vakiintunut nimitys käy muissa kielissä: Seebär, Pelzrobbe, pälssäl. Vaikea ymmärtää miksi se pitäisi muuttaa.
haaremihylkeet: korvahylkeet. Näillä eläimillä on pienet ulkokorvat, mistä vanha vakiintunut nimitys. Öronsäl, Ohrenrobbe. Vaikea ymmärtää miksi se pitäisi muuttaa.
preeriakettu: kissakettu. Preeriaketun voi sekoittaa preeriasuteen l. kojoottiin.
hemuli: sana tulee toimikunnan mukaan espanjasta eikä Muumi-kirjoista. Jos näin on, sen pitäisi olla guemuuli tai uemuuli. Espanjan sanassa huemul ei h:ta äännetä, muuta sana alussa vokaalia edeltävän u:n edellä voi ääntyä heikko g, joka tällaisissa paikallisista kielistä otetussa sanassa usein kirjoitetaankin. Andienhirvi olisi ihan hyvin saanut jäädä suositelluksi nimeksi. [Muutettu 12.9.2011]
rottu: näin ei yksinkertaisesti muodosteta sanoja. Tutkitaan lähemmin myöhemmin.
hiiru: näin ei yksinkertaisesti muodosteta sanoja, lempinimiä ehkä. Hiirulainenhan on hiiri ja kisu on kissa. Tutkitaan lähemmin myöhemmin, esimerkiksi saksankieliseen systematiikkaan perehtymällä. Myyry myös. [Muutettu 2.10.2009]
kusimanse: Tämä ei millään sovellu asialliseksi eläimen nimeksi. Cossarchuksen sukua kutsutaan usein kääpiömangusteiksi, mutta tämä on toimikunnan listassa Euroopan kielissä hoikiksimangusteiksi kutsutun Galerella suvun vanha nimitys. Ranskan kielessä ja usein muissakin kielissä suvun lajit ovat yksinkertaisesti mangusteja, sillä ajatus, että yleiskielisen nimien pitäisi tarkasti heijastaa taksonomiaa, on tullut mieleen vain suomalaisille biologeille. Norjaksi on joku käyttänyt lajista Crossarchus obscurus  termiä langnesemangust, pitkäkuonomangusti, ja ruotsissa on ehdotettu nimiä kongomangust (Crossarchus alexandri), angolamangust (Crossarchus ansorgei) ja kusimans, svart mangust (Crossarchus obscurus). Kiinan kielessä suku tunnetaan Wikipedian mukaan nimellä pitkäkarvamangustit.
kummittelija: Kummituseläin. Spökdjur l. vristdjur, Koboldmaki. Toimikunta tuntuu suosivan tekijännimiä eläinten (ja aikaisemmin myös lintujen) nimiksi. Näin ei eläinten nimiä ole yleensä muodostettu (poikkeuksena tule mieleen puukiipijä ja kalliohyppijä), joten ne tuntuvat vierailta. Ei mitään syytä muuttaa vanhaa.
kultiainen: kultamyyrä. Ehdotus tuo lähinnä mieleen munankeltuaisen eikä sana vaikuta eläimen nimeltä, paitsi ehkä muurahaisen. Guldmullvad, Goldmulle.
kääpiö-: Euroopan kielissä pieniin lajeihin liitetään sana kääpiö. Toimikunta tahtoo sanoutua tästä irti käsittämättömästä syystä.
kalliovallabi: kalliokenguru. Poikani ihailee vanhaa nisäkäskortistoaan. En raskinnut sanoa, että kalliokenguru ei ole enää kalliokenguru. Kaikki vanhat aarteet menettävät arvonsa, kun nimistöä muutetaan radikaalisti. [31.1.2010]
kapybara: kapybara l. vesisika. Sana vesisika on ainakin yhtä hyvä kuin virtahepo, jonka toimikunta on ihme kyllä jättänyt korjaamatta, vaikka kyseessä ei ole hevonen. [31.1.2010]
mongolianjirdi: gerbiili, mongoliangerbiili l. mongolianhyppymyyrä, se tavallinen lemmikki. Berberikielissä agherda, gherda, josta arabian džird. Saksaksi mongolische Rennmaus. [31.1.2010]
piikikäs: piikkisika, jordpiggsvin, Stachelschwein. Adjektiivina ei sovellu eläimen nimeksi, sitäpaitsi piikkisika on täysin vakiintunut nimitys. Siaksi näitä on ollut tapana nimittää monissa Euroopan kielissä, esim. ranskan porc-épic ja englannin porcupine, joka tulee vanhemman ranskan sanasta porc-épine ’piikkisika’. Piikikäs ja piikikkö sotketaan helposti eikä niistä saa irti mitään oleellista näistä eläimistä, ei edes sitä, että ne ovat eläimiä. [18.4.2010]
piikikkö: puupiikkisika, trädpiggsvin, nya världens piggsvin; Baumstachler, Baumstachelschwein, Neuweltstachelschweine [19.4.2010]
hekko: lentävä koira, hedelmälepakko, Rosettenflughunde. Eläin ei siis ole saanut nimeään hekottavan äänensä perusteella, vaan systematiikkaan perehtymättämät saavat ehdotetusta nimestä selville sen sukulaisuussuhteet. Toimikunnan mielestä hedelmälepakko kaiketi johtaisi maallikkoa harhaan. [18.4.2010]
surikaatti: nelisormimangusti. Ruotsiksi surikat (av icke närmare känt sydafrikanskt urspr., Ruotsin Akatemian sanakirjan mukaan). Pitkän a:n alkuperä epäselvä. Ruotsissa äännetään lyhyt a, vaikka oikeinkirjoituksessa on vain yksi t-kirjain, joten suomessakin olisi silloin surikatti luonnollisempi. Afrikaansin meerkat (tarkemmin graatjiemeerkat ’kalanruotomarakatti, laiheliinimarakatti’) tarkoitti alunperin marakattia, ja hollannissa vieläkin. Siinä ainakin on lyhyt a-äänne. On todennäköistä, että sana surikatti tulee hollannin sanasta zure kat ’hapan kissa’ (G. Shaw: General zoology, or, Systematic natural history, (1800), s. 384–5 ). Nimi annettiin ensin Jaavan palmusivettikissalle, jonka sivetti haisee happamelta. Nelisormimangustia luultiin alun perin samaksi lajiksi. Palmusivettikissan ulostamista kahvinpavuista tulee maailman parasta kahvia. [6.11.2010]
kalliotamaani: kalliomäyrä. Vertaus mäyrään esiintyy myös muissa kielissä: Klippschliefer, Klippdachs; klipphyrax, klippdasse, klippgrävling. Hollannin das ja afrikaansin dassie tarkoittavat ’mäyrä’. Tamaani tulee vanhasta ruotsin sanasta daman (jompikumpi a-äänne pitkä), joka puolestaan johtuu arabian ilmaisusta damaan Israa'iil ’Israelin lampaat’, jota ei löydy käytössäni olevista arabian sanakirjoista. [6.11.2010]
taki: przewalskinhevonen. Mongolian kielen sanasta тахь, joka ääntyy lähinnä tahj. On epäselvää, miksi toimikunta on valinnut tämän klassisen mongolian muodon.  Przewalskinhevonen toisi esille sukulaissuhteen hevoseen, mutta ehkä tässä puolan ääntämys (pševalsk) on ollut vaikeampi kuin klassinen mongolia. [12.9.2011]
kylänäätä: kivinäätä. Turha muutos. Stenmård, Steinmarder. [12.9.2011]
savannikoira: hyeenakoira. Vakiintunut termi on ruotsista tai saksasta, joissa on ollut vaihtehtona myös arokoira. Nyttemin kummassakin kielessä on siirrytty käyttämään englannin mukaista afrikkalaista villikoiraa (Afrikansk vildhund, Afrikanischer Wildhund), erikseen kirjoitettuna. [12.9.2011]
preerikko: Preeriakoira.Tätä sanaa tavasin kauan ja luulin sitä painovirheeksi, kun en millään sitä ymmärtänyt. Muissa kielissä on tyydytty vanhaan: Präriehunde, Präriehund, chien de prairie, cano della prateria. [12.9.2011]
etelänserotiini: etelänlepakko. Latinalainen lajinnimi serotinus tarkoittaa ’myöhäinen’. Sitä ei pidä sekoittaa  esim. keratiiniin. On epäselvää, millä tavoin suositeltu nimi (siis ’etelänmyöhäinen’) selventää taksonomisia suhteita suomenkieliselle. Olisi hyvä jos nimestä kävisi ilmi, että kyseessä on lepakko tai joku muu siipijalkainen. Sydfladdermus, Breitflügelfledermaus.  [12.9.2011]
gundi: kampavarvasrotta, mikä sanoo jotain eläimen taksonomisista suhteista tai ulkonäöstä. Gundi ei sano niistä mitään, ja llulinkin että kyeessä on kekitty eläin. Ruotsiksi kammfingerråtta,  saksaksi  Kammfinger. [8.4.2013]

Keskeneräisiä:
mopsilepakko
puutarhasupiainen: kotipäästäinen
kääpiösuni Kuningasantilooppi Guineadvärgantilop Kleinstböckchen. Suni ei ilmaise sukulaisuussuhdetta mihinkään. Tässä sanassa kelpaa etuosa kääpiö- vaikka sitä muuten on vältetty.
etelänisohylje: merikarhu
mursu?
Tyynenmerenhylje l. galapagoksenmerileijona